JINJA

Mun, Svenjan ja Nicolen viikonloppureissu Jinjaan alko perjantaina "Old taxi park:ista" Kampalan keskustasta. Me kaikki pyydettiin saada lähteä töistä vähän aiemmin ja tavattiin toisemme meijän perus tapaamispaikassa Cafe Java'sissa. Lähtö venykin sitten parilla tunnilla kun ei voitu vastustaa kiusausta olla tilaamatta safkaa, ja olihan se kiva matkustaa täydellä vatsalla. 

Saatiin parhaat takapenkkipaikat Matatu-taksista

Saavuttiin perille illalla joskus ysin maissa, ja löydettiin onneks hotelli helpolla kun meijän kuski suostu heittämään meijät taksipysäkiltä perille asti. (Taksi täällä on halvin tapa matkustaa ja se on                 noin. 15-20 henkilön istuttava auto, eli enemmänkin kun bussi meillä Suomessa.) 

Buukattiin meijän hotelli viikko ennen saapumista ja päästiin tosi halvalla, koska kolmelta tytöltä yks huone, kaks yötä makso vaan 120 USD eli mun oma osuus jäi alle 40 euron. Lisäks hintaan kuulu aamupala (ja mun ensimmäinen lömpönen suihku Ugandassa) eli aika hyvä diili mun mielestä!

Ensimmäisenä iltana lähettiin käppäilemään ympäriinsä ja musiikkia seuraamalla löydettiin yks baari, missä ihmiset (suurimmaks osaks miehet) seuras jalkapalloa. Päätettiin jäädä istuskelemaan ja maistettiin ekat ugandalaiset kaljat ainoina muzunguina (valkoihosina) koko baarissa. Pelin jälkeen lähettiin takas hotellille virittämään hyttysverkkoja paikalleen ja sit väsyneinä nukkumaan.

Aamupalaks saatiin mm. tuoreita hedelmiä (sanotaan et Ugandassa on maailman makeimmat banaaanit enkä epäile yhtään) 

Aamupalan jälkeen lähettiin ettimään Jinjan infopistettä ja perillä varattiin meille samalle illalle sunrise boatride (50 000 Ush eli noin 13 euroa). Sit päädyttiin kävelemään kaduille, jotka oli täynnä pieniä putiikkeja ja istuskelemaan kahvilaan nauttimaan kylmää smoothieta. Jinja osottautui tosi rauhalliseks ja pieneks paikaks, vaikka me kaikki luultiin alunperin että oltais tultu isoon turistikaupunkiin. Tää oli kyllä ilonen yllätys meille kaikille, koska Kampalassa hengaillessa saa nähdä ihan tarpeeks ihmisiä ja kävellä ruuhkasilla kaduilla.



Vielä ootellessa illan venesafaria päätettiin pyytää boda boda (:moottoripyörä taksi) miehiä viemään meidät Niilin rantaan, johon aateltiin tutustua kävelemällä. Löydettiin ittemme sitten Victoria järven rannasta kylästä pieneltä slummialueelta. Siellä sitten nuori mies tuli kyselemään, että haluttaisko mennä veneajelulle. Ite en ollut hirveen innostunut, koska oltiinhan me jo buukattu ittemme illalla venesafarille, mut meillä ei ollu odottaessa muutakaan tekemistä joten pätettiin suostua kolmen euron tarjoukseen ja viettää tunti Victoria järvellä, josta Niili lähtee. Mies vei meidät rantaan, ja "vene" osottautui pieneksi kanoottiveneeksi johon me viis ihmistä ahtauduttiin. Olin ensimmäisestä sekunnista lähtien lievästi sanottuna paniikissa, koska molemmilla puolilla oli ehkä kolme senttiä kuivaa lautaa veden yläpuolella. Mun kaverit ei ollu moksiskaan vaan naureskeli vaan, kun mä yritin pitää meijän venettä tasapainossa, anelin että voidaanko mennä jo takasin ja käskin kaikkia olemaan paikallaan :-D Asiaa ei auttanu yhtään, että nuori mies joka meitä meloi eteenpäin ei puhunut englantia ja guide na toimi ehkä kymmenenvuotias poika. Sitten kun me lähestyttiin järven puoltaväliä aallot rupes kasvamaan jo sen verran, että vettä tuli sisään ja viimeistään siinä vaiheessa pelkäsin niin paljon etten muista ikinä aiemmin pelänneeni.

Nicole kiipeemässä meijän pikkukanoottiin

Victoria järven vesi on meille turisteille sellasta mihin ei saatais olla kosketuksessa, koska se sisältää jotain "parasites", jotka tekee kipeeks (.mutta en tiiä kuinka vaarallista se loppupelissä on). Siinä vaiheessa oltiin jo suurimmaks osaks raajoista niin märkiä että olin varma että oltiin kaikki saatu jo tartunta ja että vene kippais hetkenä minä hyvänsä. Hetki tästä eteenpäin meitä vastaan soutaa mies joka rupee välittömästi huutamaan pojille, jotka meijät on vieny veneilemään ja ymmärrettiin vaan että "balance is not good". Tässä vaiheessa mun kaveritkin tajus ettei koko idea ollutkaan ihan järkevä, mutta onneks tää mies vei meijät vastarannalle ja vaihdettiin niin että meitä oli enää kaks toisessa, ja kolme toisessa veneessä. Loppumatka menikin sit vähän paremmin, mutta oon kyllä kiitollinen sille miehelle joka tuli ja pelasti meijät :-D Oli meillä pelastusliivit eikä tilanne ollu ehkä yhtä kamala miltä sen saan kuulostamaan, mutta silti ainaki Ugandassa ollessani pahin (ja mieleenpainuvin) kokemus tähän mennessä...



Ensimmäisen venereissun jälkeen mentiin hotlalle vaihtamaan vaatteet ja käytiin syömässä ennenkun oli sunrise boatriden aika. Käveltiin infopisteelle ja tavattiin mies, joka lupas viedä meijät paikkaan, josta toinen veneretki starttaa. Lähettiin kävelemään, ja loppujanlopuks päädyttiin samaan paikkaan mistä meijän aiempi veneretkikin lähti (mikä oli meistä tosi huvittavaa). Tällä kertaa veneenä oli kuitenkin isompi vene niiden pienempien vieressä, ja matkalla saatto jopa nauttia kauniista maisemista ilman paniikkia veneen kippaamisesta!

Käytiin kävelemässä puusillan päällä paikassa, mistä Niilin joki lähtee virtaamaan

Svenja ja meidän guide Ema

Otettiin ainakin sata valokuvaa ootellessa meijän auringonlaskua

Ja kyllähän meijän odotus palkittiin

Venereissun jälkeen mentiin hotellille googlailemaan hyviä ruokapaikkoja Jinjassa, ja päädyttiin ihan viereisellä kadulla sijaitsevaan intialaiseen ravintolaan! Oli hyvä valinta, en oo ikinä syöny niin hyvää intialaista ruokaa kun siellä. Täällä ruoka-annokset monissa paikoissa on suurinpiirtein 20 000 Ush paikkeilla eli noin viiden euron luokkaa. Sit syömisen jälkeen kello tais olla jo lähemmäs 11 ja oltiin sen verran uupuneita päivästä että käveltiin suoraan hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina aamuna pakattiin kamppeet kasaan ja lähettiin suoraan aamupalalta metsästäämään tietä Itanda vesiputouksille. Otettiin ensin boda bodat taksi asemalle, josta matkustettiin taksilla reilu puolisen tuntia kylään, josta otettiin vielä toiset boda bodat perille vesiputouksille.

Katukuvaa matkan varrelta

Paikka oli tosi kaunis mut samaa ei voinu sanoa meistä kaiken sen matkustamisen jälkeen. Takas hotellilla kun haettiin kamppeet sai taas nauraa omalle peilikuvalleen, kun naama oli ihan täynnä ruskeenpunasta pölyä, mitä on jokapaikassa. Mutta mikä tärkeintä sekin retki oli taas tosi onnistunu! Hotellilta käytiin kaupassa ostamassa matkaevästä ja hypättiin taksiin. Oltiin Kampalassa jossain viiden paikkeilla ja päätettiin meijän reissu samaan paikkaan mistä se alotettiinkin eli Cafe Javas'iin. :-D



Tästä viikosta:

Maanantaina mulle oli töissä merkattu iltavuoro mikä meinas että pääsin lähtemään kotiin vasta seiskan maissa. Tein siis noin kymmenen tunnin työvuoron ja olin ihan poikki illalla! Menin suoraa nukkumaan ku pääsin kotiin :-D Tiistaina lähin töistä aiemmin ja tapasin mun yhtä paikallista kaveria Sarahia, johon olin tutustunut aiemmin taksimatkalla. Me molemmat asutaan Kajjansissa ja kävi myös ilmi et ollaan melkeimpä naapureita! Paras osuus on, että hän kertoi omistavansa suomalaisia kavereita, jotka asuu Kampalassa ja ollaan alustavasti sovittu tapaavamme yhessä maanantaina, mitä odotan tosi innolla! Olis ihanaa päästä pitkästä aikaa puhumaan vähän suomeakin. Torstaina ja perjantaina työskentelin ekaa kertaa Birds and Reptiles osastolla töissä, eli sain vähän vaihtelua aiempaan nisäkkäiden kanssa olemiseen. Työtä oli tosi paljon vähemmän kun nisäkkäissä eli päivät meni vähän hitaammin, mutta ei ainakaan ollut niin fyysisesti raskasta kun yleensä. Tänään lauantaina tapasin vikaa kertaa (nyyh) mun sveitsiläistä kaveria Nicolea, joka lähtee huomenna kolmeks viikoks matkustelemaan, ja sen jälkeen kotiin...Käytiin mm. Bahai temppelissä, joita on vaan yks jokaisessa maanosassa ja se sijaitsee Afrikassa täällä Kampalassa! Lisäks syötiin taas omaan tuttuun tapaamme hyvin ja paljon Javas'issa. Huomenna olis tarkotus tavata Uchi niminen poika, joka on suomessakin asunut mun ystävän hyvä ystävä! Saa nähä mitä keksitään :-)

Terkut aurinkoisesta Ugandasta
-Liina