Sairaan kuumaa ja sairastelua

Kuumuutta, matkasunnitelmia, hyvästejä, ruokamyrkytystä ja pölystä tullutta nuhaa. Tällästa on mun viimeviikkoihin kuulunut. 


Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä sadekaudesta oo ollu moneen viikkoon tietoakaan (lukuunottamatta iiihan pieniä satunnaisia sadepyrähdyksiä, jotka mä oon kuitenkin onnistunut missaamaan). Tää maapallo on tosiaan vähän sekaisin, kun kuulin että Suomessa taas on satanut lunta vaikkei oo edes marraskuu! Eiks ensilumi yleensä tuu marraskuun puolivaihteen tuntumassa tai jälkeenkin!?


Jokatapauksessa marraskuussa kun on lowseason sadekauden takia, me ollaan mun saksakamun Svenjan kanssa suunniteltu reissua etelä Ugandaan gorilla trackingin merkeissä. Mun viisumiin kuuluvaa working permittiä ei oo kuitenkaan vielä jostain syystä käsitelty immigrationissa, joten ei olla päästy maksamaan gorilla permitiä! Nyt jänskätään ehtiiks se tulla ajoissa, sillä working permitin kanssa gorilla permit olis halvempi. 

Pari viikonloppua sitten minä ja kolme saksalaista vapaaehtosta otettiin Kampalasta hostelli yheks yöks ja mentiin lauantai-iltana viereiseen klubiin, jossa oli silent disco! Ideana on, että kaikilla on kuulokkeet päässä ja musiikin saa valita kolmesta eri DJ:stä nappia painamalla. Tosi kätevää mun mielestä! Jos halus jutella kavereille ni ei tarvinnu huutaa musiikin yli, kun pystyi vaan ottamaan kuulokkeet pois päästä.

Välillä töihin tulee uusia vapaaehtoisia pelkästään pariksi päiväksi. Oon työskennellyt nyt birds and reptiles osastolla ja tässä me pidellään 30 kiloista pythonia sen lääkitsemisen jälkeen.

Eilen oli vähän surullinen päivä, kun jouduin jättämään hyvästit mun hyvälle kaverille ja aussie auntille Tinalle, joka oli mun kanssa töissä täällä UWECissa reilut kaks kuukautta. Vietettiin kuitenkin maanantaina kiva ilta yhdessä ja juhlistettiin molempien synttäreitä etukäteen, koska meillä on samantapasten nimien lisäks yhteinen synttäripäivä! Käytiin syömässä intialaisessa ravintolassa ja mentiin leffaan kattomaan Queen of Katwe. Näin leffan jo tokaa kertaa, mutta ei haitannut kyllä yhtään, niin hyvä se on! Tämä Disney leffa on kuvattu Ugandan pääkaupungissa Kampalassa sijaitsevassa slummissa nimeltä Katwe. Juoni perustuu tositarinoihin ja vaikka tarina onkin osakseen surullinen tuli enimmäkseen naurettua! En tiiä milloin se tulee Suomeen teattereihin mutta suosittelen kyllä kaikille. Leffasta saa myös hyvän kuvan siitä, millasessa maassa mä nyt elelen.

Kävin yks viikonloppu tapaamassa mun host-siskon äitiä hänen kanssa. Matka kulki ensin Kampalaan ja sieltä vielä uudella taksilla noin tunti toiseen suuntaan, kunnes hypättiin bodaan missä kuva on napattu. Kylässä Shaminin äiti otti meidät vastaan lämpimästi hyvää ruokaa ja vastapuristettua mehua tarjoten. 

Viimeviikon torstaina heräilin jo yöllä mahan vääntelyihin ja tajusin heti, että kaikki ei oo kunnossa. Sain kuitenkin nukuttua vielä vähän ja aamulla heräsin vatsatautiin tosi heikkona. Mun hostsisko ja -isä vei mut sairaalaan, jossa jouduin tiputukseen. Malaria testit näytti onneks negatiivista ja lääkäri totes että kyse on ruokamyrkytyksestä. Sairaala oli tosi hyvä, ammatimaista palvelua eikä mun tarvinnut edes odotella sisäänpääsyä viittä minuuttia kauempaa, joten kokemus olis voinut olla paljon pahempikin. Myöhemmin kotiin päästyäni nousi kuume, mutta kokonaisen torstain ja perjantain nukutuani ja levättyäni rupes helpottamaan. En oo ihan varma mistä ruokamyrkytys tuli, mutta oishan se ollu ihme jos en olis täällä ollessani sitä saanut! Nyt pitää vaan toivoa että se jäi ekaksi ja vikaksi kerraksi :-D Viikonlopun jälkeen muhun iski taas nuha. Tuntuu oudolta niistellä ja aivastella näin kuumassa paikassa, mutta kylmyyden sijaan nuha tulee täällä yleensä pölyn takia. Tähän on kuitenkin totuttu ja pidättäydyn mulle alunperin mun siskojen antamassa lempinimessä Nope (norsun poikanen). 

Suunnitelmissa on nyt kaikkea kivaa. Ugandassa on tapana pitää "Introduction" ennen häitä, joka on iso juhla ja pääpointti on ilmeisesti nimensä mukaan sulhasen ja morsiamen vanhempien kohtaaminen. En tiedä tapaaks vanhemmat oikeesti ensimmäistä kertaa, mutta tulevaisuudessa pääsen luultavasti osallistumaan ehkä pariinkin ja sen jälkeen tiedän kertoa teille lisää! Lisäks mun marraskuu näyttää vähän erilaiselta, nimittäin viiden minuutin kävelymatkan päässä mun kodista on koulu jonka opettaja on kysellyt josko haluisin opettaa siellä pari kertaa viikossa. Lapset on joululomalla joulu- sekä tammikuun (!!!) eli ens kuu oli ainoo vaihtoehto. Siellä vietän siis muutaman päivän ens kuusta, ja oon tosi innoissani näkemässä millasta on olla opettajana ugandalaisessa koulussa jeii!

Aurinkoiset terkut taas lähettelee Liina =)

Omusana gwaka

: The sun in shining

Otsikkona olis hyvin voinut olla myös, että ulkona sataa vettä koska sadekausi on alkanut, mutta nyt just paistaa niin hurjan kuumasti aurinko et ylläoleva sopi tilanteeseen paremmin.

On ihan hullua miten nopeesti täällä vaihtuu sää! Maanantaina heräsin kaatosateeseen ja päätin jäädä kotiin lepäilemään nuhan takia. Nukuin pari tuntia lisää ja ulkona ei ollut enää yhtäkään pilvenhattaraa eikä jälkeäkään sateesta. Sadekausi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vettä sataa joka päivä (onneksi). Kuitenkin monia kertoja viikossa ja välillä mooonta tuntia putkeen! Säätilat voi siis vaihdella  tunneittain ja nykyään kanniskelen sekä sadetakkia ja sateenvarjoa töissä mukana (vaikka esim tänään se tuntuu vaan hölmölle tässä helteessä).

Kampalassa oli pari viikonloppua sitten festivaalit! En ees oikeestaan tiedä mitä juhlittiin, mutta paikalla oli ainaki mun makuun iiihan liikaa ihmisiä. Kuvan takaosassa näkyy pääkatu mitä ihmiset käveli, ja oli muuten oikeesti vaikeuksia päästä pois tuolta alueelta! Nyt ainaki tietää ettei uudestaan mee ruuhkaviikonloppuna samaan paikkaan varmaan miljoonien muiden ihmisten kanssa =D

Viime viikonloppuna löydettiin reilun kahden kuukauden jälkeen eka pooli (joka ei maksanu 40 dollaria, ollu vaan hotellien asiakkaille tai ollu remontissa yms.)! AAHH oli ihana päästä pulahtamaan ja saamaan vähän aurinkoa muuallekin ku naamaan ja käsiin.

Mun ystävä Esther (joka on kotoisin Etelä-Afrikasta) ja meidän ihanat Thai ruoka-annokset

Oon aina ihan fiiliksissä ja ekana rapsuttamassa, jos jollain sattuu olemaan koiria kotieläiminä täällä..

Minä ja Sarah Jinjassa Nyaga Nyaga musiikkifestareilla moonia viikkoja sitten

reikälattiavessa

Svenja testaamassa multa HIViä

Rakastuin näihin kuviin, jotka sain tosi halvalla marketista! Tuli siis ostettua vähän tuliaisia itselle kotiin heh

Käytiin testaamassa viikonloppuna etiopialaista ruokaa! Oli tosi hyvää ja ihan erilaista mitä oon ikinä ennen maistanut! Valkoinen riisilettu oli vähän tahmeata ja kitkerää, jota syötiin käsin muiden lisukkeiden kanssa. (2,5 e)

mun yks lemppaerieläin sarvikuono kaveri Sharino, joka rakastaa kun sitä silittelee

kävin mun työkaverin kanssa katolisessa kirkossa torstaina! pappi saarnasi (huusi) mikkiin noin kolme tuntia neljästä ja loput oli laulamista ja ylistämistä. oli kyllä tosi mielenkiintosta nähdä miten erilaista kaikki oli verrattuna siihen mihin on itse tottunut. ihmiset on täällä tosi uskonnollisia ja useat käyvät kirkossa joka viikko. 

Mulla ei oikeestaan ees mitään tärkeetä sanottavaa ollu mut aattelin tulla heitteleen tänne vähän random kuvia matkan varrelta. Arki rullaa mukavasti eteenpäin ja suunnitelmissa olis tehdä ens kuussa retki vuorigorilloja katsomaan (jos saadaan onnistumaan koska on ollu vaikeuksia ettiä safarifirmaa ja retkeä joka sopii kaikkien budjettiin). Oon myös alkanu suunnittelemaan vähän muitakin safareita, enkä malta oottaa että pääsen näkemään lisää Ugandasta! Tähän mennessä oon pyörinyt vaan Kampalan ja mun töiden väliä, sekä käynyt pari kertaa Jinjassa. Siks matkakuume alkaakin jo iskeä !!! Entebbe, missä työskentelen on kaupunki jossa lentokenttä sijaitsee ja tää on vähän kalliimpaa aluetta asua. Svenja halus nähdä mun työpaikan ja täällä Entebbessä ollessa se sano että "this doesnt even seem like Africa so much". Hän ite testailee HIViä ja menee töiden mukana kylistä kyliin eli meidän työt on toosi erilaisia toisistamme. Varmasti kaikkien eri vapaaehtosten arki on ihan erilaista täällä, ja viikonloppuna tapaankin muutaman saksalaisen lisää, joiden arjesta ja työstä opettajina kouluissa on mielenkiintosta kuulla.

Kivoja syyspäiviä sinne Suomeen
-Liina =)

HOME

Tältä mun koti näyttää ulkoapäin! Koti on Entebberoadin varrella, joka on varmaan yks Ugandan kiireisimmistä teistä, joten yöt menee korvatulppia käyttäen. Korkeampi värikäs rakennelma on näiden familybisnes, jossa miehet valmistaa huonekaluja. Oikeella puolella vaaleampi rakennus on koti, missä miehet ja mun host sisko asuu. Kun näiden rakennusten välistä kävellään alaspäin on siellä toinen pieni talo, jossa on mun ja host isän vaimon huone.

Tältä näyttää sisäänkäynti talolle, missä nukun.

Tää pikkumies on kai perheen ainoa lapsi, joka on mun host isän jälkikasvua! Perhekäsitys on täällä niin erilainen. Talossa siis asuu host isän lisäksi hänen vaimo Zainah ja kuvassa esiintyvä pikkumies, mun hostsisko (myös 18 v) ja monia miehiä ja poikia, jotka työskentelevät familybisneksessä. Mun host isä ilmeisesti maksaa pojille koulunkäynnin vastineeksi heidän työskentelylleen. Myös monia nuorempia tyttöjä ja poikia on näkynyt välillä talossa. Ovet taitaa olla avoinna melkeimpä kaikille!

mun huone 

                           

oma kylppäri

Kuvassa on mun host sisko Shamin, joka hoitaa suurimman osan kotitöistä, mm. kokkailee ruoat ja on opettanut mulle miten pestään pyykit käsin! Ollaan samanikäisiä, ja välillä auttelen töiden jälkeen ruoan teossa tai käydään yhdessä kaupassa ja sen semmosta. Shamin myös kysyi multa lähtisinkö hänen kanssaan seuraavana viikonloppuna katsomaan hänen äitiään. Vastasin myöntävästi ja vaikka paikka ei kuulemma ole kaukana on aina kiva nähdä vähän eri maisemia kodin ja töiden ympärillä, sillä en oo vielä hirveesti ehtinyt matkustelemaan täällä! Shamin on ollut talossa suunnilleen yhtä kauaa kun mä, ja oon päätellyt että niinkun pojatkin niin Shamin varmaan auttaa kotitöissä rahaa vastaan, koska hänellä on suunnitelmissa jatkaa tulevaisuudessa vielä opiskelua.

Sisäpiha näyttää tältä. Mun sisko kurkkailee sisään puusta kasattuun rakennelmaan, missä kasvatetaan kanoja. Ne on vasta tulleet meidän taloon, joten ne ovat vielä nuoria ja luulen että kasvettuaan ne myydään pois.

lisää kuvia sisäpihalta

Host perheessä asumisessa on monia hyviä puolia. Kulttuurin näkee läheltä eikä joudu koskaan olemaan yksin. Nyt kun mietin niin en oo hirveesti kuitenkaan viettänyt aikaa mun perheen kanssa. Mun host isä on tosi kiireinen joten ei oo harvinaista, jos ei nähdä toisiamme moneen päivään. Mun työpäivät on pitkiä ja saatan tulla kotiin 6-7 maissa, jolloin oon usein väsynyt ja saatan mennä omaan huoneeseen lepäilemään, jos en auttele siskoa kokkaamisessa. Viikonloppuisin oon usein matkustanut Kampalaan näkemään kavereita. Mun host isä on kuitenkin suunnitellut meille jotain pientä viikonloppureissua yhdessä, toivon että se tulee toteutumaan joskus myöhemmin. :-)

Toivottavasti saitte jonkun näköstä käsitystä nyt siitä, missä elän ja keiden kanssa. Taloon saattaa vieläkin tulla uusia kasvoja, mutta useinmiten on kyse työntekijöistä, jotka sitten joko jää tai ei jää asumaan samaan talouteen. :-D Afrikkalainen perhekäsitys tuli mulle myös tutuksi kerran kun mun työkaveri kutsui mut heille kylään, ja mut esiteltiin valehtelematta varmaan neljällekymmenelle ihmiselle. Oli setiä ja tätejä ja serkkuja ja vaikka ketä! Kaikki eivät kuitenkaan asuneet samassa paikassa, vaan suuri osa oli kyläilemässä, mutta silti ihan hurjan erilaista siitä mihin on Suomen ydinperhestä tottunut.

Nyt lähen kuuden maissa matkustamaan kotia kohti, jonne varmaan pääsen joskus seitsemän jälkeen! Sit perus ilta rutiinit ja väsyneenä nukkumaan hektisen päivän jälkeen.

Sula bulungi! Hyvää yötä!
-Liina