"Welcome to the Pearl of Africa"

Heipat Ugandasta! Mä jo pelästyin, että mun blogikirjottelut jää vähemmälle täältä päin maapalloa mut sain onneks hommattua modeemin mun koneeseen ja pääsen jakamaan mun kuulumisia tänne näistä kuluneista ekoista parista viikosta!

Eka viikko vierähti nopeesti kolmen saksalaisen vapaaehtosen kanssa pääkaupungissa Kampalassa pienen kukkulan päällä sijaitsevassa tosi viihtysässä hotellissa (vaikkakin sähköt meni usein ja lämmintä vettä ei tullut). Saksalaiset Svenja, Pauline ja Cecilia tuli Ugandaan päivää mua ennen ja viipyy täällä myös pidemmän jakson 6kk/12kk. Hotellilla ollessa saatiin pieniä infoluentoja paikallisilta järjestön ihmisiltä mm. Ugandan turvallisuustilanteesta, kulttuurista ja opetustuokioita paikallisesta kielestä lugandasta, mitä ihmiset puhuu "pääkielenään" tällä alueella Ugandaa.

 

Saavuttiin hotellille torstai iltapäivällä

Viikonloppuna lähdettiin hotellilta Entebbeen rannalle, jossa Svenja ja Pauline innostu pelaamaan jalkapalloa paikallisten kanssa. Illalla rannalla soitti Ugandalainen bändi, jota jäätiin kuuntelemaan ja oltiin yöllä joskus yhden aikaan hotellilla. Meijän "valkoihosten tyttöjen" ei muuten kannata matkustaa yöllä pimeellä (joka tulee jo seittemältä illalla), mutta meillä oli järjestön oma kuski mukana joten se oli ok.

Katunäkymää ihan hotellin kulmalta

Meijän järjestö ICYE toimii Suomen päässä niin, että kun joku lähtee maailmalle niin sieltä maasta tulee joku Suomeen siks aikaa kun oot itekkin reissussa. Viimeisenä iltana me tutustuttiin paikalliseen tyttöön Zainahiin, joka on lähdössä Suomeen kuudeks kuukaudeks. Oli tosi kiva jutustella ja kertoa vähän juttuja Suomesta, eikä mun (viimesenä iltana kotona) tekemä Suomi powerpoint esitelmäkään mennyt hukkaan kun tajusin näyttää sen Zainahille ja saksalaisille tikulta.

 Maanantai iltana Zainah vei meidät käppäilylle hotellin kulmalle, ja käytiin moikkaamassa hänen äitiään ja siskoaan jotka asui ihan nurkan takana.

Kajansin pikkumarketilta

Tiistaina pakattiin kamat ja lähdettiin hotellilta kohti UVPn (Ugandan volunteers for piecen) toimistoa oottelemaan perheisiin/projekteihin lähtöä (minä ja Svenja asutaan host perheissä, mutta Pauline ja Cecilia projektien yhteydessä). Mun host isä tuli hakemaan mua ja hypättiin mun kahen valtavan matkalaukun kanssa tilataksiin 15 muun henkilön kanssa :-D Matka ei onneks kestä Kampalasta Kajansiin, jossa asutaan, hirveen pitkään eli selvittiin onnistuneesti perille asti.

Mun host isä on tosi sydämellinen ja tullaan hyvin toimeen. Hän on kuitenkin tosi kiireinen koska näillä on talon yhteydessä familybisnes, jossa ne työskentelee melkeen 24/7. Töissä bisneksessä on monia miehiä ja pari nuorempaa poikaa ja kaikki kuuluu perheeseen ja asuu samalla tontilla (ylärakennuksessa), vaikka kukaan ei taida olla oikeesti sukua toisilleen :-D Oon oikeestaan tosi hämmentyny käsitteestä perhe tässä talossa koska ekoina päivinä tuntu, että joka päivä näin uusia ihmisiä, jotka asuu samassa paikassa eli kuuluu perheeseen. Talossa on myös nainen (ei kuitenkaan mun host isän vaimo), joka hoitaa suurimman osan kotitöistä kuten kokkailut ja mun pienen hostveljen hoitamisen. Sen lisäksi talossa on kymmenen vuotias tyttö ja 18 vuotias tyttö, jotka asuu mun kanssa samassa rakennuksessa, ihan "miesten ylärakennuksen" takana tieltä katsottaessa.

Mulla on oma huone jonka saan lukkoon ja mun huoneen yhteydessä oma kylppäri mikä on tosi kiva. Mulla on "oikea vessa" eikä vaan reikää lattiassa mikä sekin on yleistä täällä joten siitäkin oon tosi ilonen. Ainoo vaikeus on peseytyminen koska mun suihku ei toimi, vaan mulla on kylpyamme minkä päässä on hana, josta tulee pelkkää kylmää vettä. Mutta ämpärin kanssa hiustenkin pesu onnistuu ja kylmään veteenkin on jo melkein tottunut. Nukun leveessä mukavassa sängyssä hyttysverkon alla missä nytkin makoilen kirjottaessa tätä postausta, joten ei valittamista täältä päästä.

Koti Entebberoadin varrella. (Korkea värikäs kolmekerroksinen hökkeli on näiden familybisnes, jossa ne korjailee rikkinäisiä kotivälineitä ja tekee huonekaluja.)

Viime viikonloppuna lauantaina otettiin host veljen kanssa taxi kodin ulkopuolelta ja suunnattiin Kampalaan. Käytiin mm. Owino nimisellä Itä-Afrikan suurimmalla torilla/marketilla ja oli kyllä sen verran ihmisiäkin. Kampalassa asuu reilu kolme miljoonaa ihmistä ja siellä liikenne on sen mukaisesti tosi hurjaa. Tuntuu ettei näillä oo liikenteessä hirveesti muita sääntöjä kun että "ajetaan useinmiten vasemmalla puolella." :-D

Kun oltiin aikamme käppäilty ja pyöritty ympäriinsä host veljen kanssa tapasin Svenjan ja Nicolen (lyhyen jakson vapaaehtonen Sveitsistä) ihanassa kahvilassa Cafe Java´sissa, joka löydettiin vähän Kampalan suurimman keskuksen ulkopuolelta. Siellä vietettiin monta tuntia ensin lounasta syödessä ja illalla tultiin viellä takaisin frapuccinoille kun oltiin välillä pyöritty keskustassa hoitamassa muita asioita. Sunnuntai meni oikeestaan melkeen saman kaavan mukaisesti kun nähtiin samalla porukalla samassa kahvilassa! Meijän oli tarkotus ettiä Hotelli ja mennä vaivihkaa uima-altaalle viilentymään, mutta kun päästiin perille suunnitelma ei toiminutkaan vaan meiltä oltais velotettu melkein 30 USDollaria joten jätettiin uimiset välistä (ja onneks jätettiinkin koska tunti tän jälkeen alko sataa ihan kaatamalla).

Shakira, minä, Pauline, Svenja ja Cecilia ensimmäisenä viikonloppuna Victoria järven rannalla

Täällä on siis kaikki sujunut tähän mennessä aika hyvin :-) Päivärutiini on nykyään semmonen, että herään 6.45, syön aamupalan ja lähden taksilla Entebbeen töihin noin 7.30. Taksilla kestää töihin aamulla noin 40 min ja pysäkiltä kävellessä vielä 10 min, joten oon sopivasti paikalla ennenkun aamun palaveri alkaa töissä 8.30. Nää muutamat päivät oon työskennelly "mammals section´illa". Aamu alkaa siivoten eläinten häkkitiloja missä esim leijonat viettää yönsä ja myöhemmin eläinten ruokkimisella. Lunchin jälkeen me oikeestaan vaan tarkkaillaan elämiä ja katotaan että kaikki käyttäytyy normaalisti ja on terveitä eli "observing animals." Kaikki ihmiset töissä on tosi mukavia ja on toivottanu mut lämpimästi tervetulleeks ja tykkään mun projektista tosi paljon jo tässä vaiheessa! Mun työsopparissa lukee etten saa käyttää  UWECista ottamia kuvia julkisesti jollen eka kysy lupaa jokaisesta kuvasta erikseen joten en laita tänne vielä mitään, mut myöhemmin voisin tehdä uuden postauksen liittyen pelkästään projektiin ja töihin.

Huh tulipas tästä pitkä ja sekava kirjotus, mutta toivottavasti saatte vähän selkoa millasta täällä on! Myöhemmin kertoilen lisää kulttuurista, ruoasta ja liikenteestä mitä oon ehtiny hahmottamaan täällä. Ens viikonloppuna ollaan lähdössä Svenjan ja Nicolen kanssa Jinjaan, joka on kaupunki josta Niili kulkee läpi vaan parin tunnin ajomatkan päässä Kampalasta. Sieltäkin tulee sit kuvia myöhemmin tänne.

Kuullaan taas pian!
-Liina :-)