ugandalaiset

Niinkun oon jo monesti sanonut, mut otettiin täällä tosi hyvin ja lämpimästä vastaan. Aina on ollut tervetullut olo! Tää kertoo tosi paljon ugandalaisten luonteesta. Kaikki otetaan huomioon ja kysellään jatkuvasti kuulumisia "How are you doing?". 

Ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden näkee käytännössä arkielämässä monin eri tavoin. Jos oon pyytänyt Kampalassa apua ja kysellyt että missä joku paikka sijaitsee, valehtelematta 9/10:stä on saattanut mut perille saakka. Sanonut vaan että seuraa mua mä näytän, vaikka ei olis välttämättä menossa edes samaan suuntaan. Harvoin näin tapahtuu Suomessa, koska kaikilla tuntuu olevan kiire. Mut täälläpäin näin ei oo.

Taksissa mulle on muutaman kerran maksettu taksimatka. Kerran pitelin viidentuhannen shillingin puolittunutta seteliä kädessä, jota yritin teipillä korjata. Mun vieressa istunut tyttö ojensi mulle rahaa ja sanoi, että anna tämä kuskille. Aluksi luulin antaneeni hänen rahansa koska istuin lähempänä, mutta sitten ymmärsin hänen maksaneen mun matkani, kun hän sanoi ettei ne hyväksyis mun rikkinäistä seteliä. Olin ihan hämilläni ja kiittelin sekä annoin banaanin vastalahjaksi, mikä mulla sattui olemaan laukussa. Toisen kerran nainen, jonka kanssa jutustelin kävellessä taxiparkiin päin ja jonka kanssa päädyttiin yllättäen samaan taksiin sanoi, että mä maksan tän matkan sun puolesta. Kiittelin ja sanoin että ei tarvii, mutta hän välttämättä halus. Eikä me siis tunnettu ennestään. Näitä tarinoita on lisää...

Nää kaverukset asuu samassa paikassa kun minä :-)

Vieraanvaraisuus kotona. Jos menet jonkun kotiin sulle tarjotaan aina jotain, vähintään juotavaa. Tän jälkeen on yleistä, että ihmiset sanoo "Thank you for taking my juice", tai mitä ikinä ootkaan suuhusi pistänyt. Kerran jouduin hämmentävään ja vähän epämukavankin tuntuiseen tilanteeseen kun vieraana olin ainoa, joka sai istua pöydän ääreen syömään, perheenpään lisäksi. Muut istuivat lattialla, vaikka pöydässä olis ollut muillekin tilaa.

Ihana Juliet,opettaja Sunrise koulussa, missä opetin parit päivät marraskuussa.

Toinen asia on jakaminen. Jos mun kotiin on tullut joku vieras juuri ennen lounas tai illallis aikaa, niin hänellekin tarjotaan ruokaa vaikka ei oltaisi varauduttu ylimääräiseen vieraaseen. Tai ehkä ihmiset täällä on aina varautuneita? En tiedä kummin päin, mutta ikinä ei kukaan jää ilman. Kerran mun työkaveri jakoi mulle_puolikkaasta_ keksistään puolet koska "I like sharing, take half of this cookie". Näiden perusteella ei oo ehkä vaikea uskoa, että jonkun tutkimuksen mukaan ugandalaiset on maailman toiseksi ystävällisin kansa, thaimaalaisten jälkeen.

nää veljekset työskentelee mun host isän omistamassa yrityksessä, siispä asuu myöskin samassa paikassa kun minä

Ihmettelen ensimmäistä kertaa meidän uutta tulokasta, Edward elefanttia. Tää tulokas oli vain viikon vanha löytyessään orpona ja tullessaan meille UWECiin.

Tassitaito on jotain mikä on kaikilla veressä jo ihan pienestä pitäen... Tästä oon niin katkera ja kateellinen suomalaistenkin skaalassa kankkiksena. Se ei kuitenkaan sinänsä oo haitannut täällä, sillä ei kukaan kato sua pahalla silmällä vaikka yrittäisit tanssia osaamattakin =D Tärkeintä on että yrittää ja paikalliset on ollu kyllä innokkaita "opettamaankin". Vois sanoa, että tanssi on jopa enemmän osa näiden kulttuuria, kun sauna meillä Suomessa. 

ugandalaisia possuja

Muita kuvaavia sanoja ugandalaisista. Suorasanaisia, hitaita ja selviytyjiä.
Suorasanaisuus kaikessa, oli kyse toisen lisäkiloista tai rakkaudentunnustuksista. Hitaus on myös läsnä melkeempä jokaisessa asiassa mitä tehdään. Tähän sopii myös lungi elämänasenne, eikä turhista asioista valiteta. Selviytyjiä sen takia, että ihmisillä on oikeesti asioita mistä olla huolissaan, mutta mistä on vaan selviydyttävä. Kun meillä talvisin valitetaan kylmyydestä (tai nykytilanteessa lumen puuttumisesta?) on täällä samaan aikaan niin kuuma, että kylissä nähdään nälkää kuivuuden ja huonon sadekauden takia. Varsinkin nyt joulun aikaan ruoan hinnat on olleet korkealla, ja lisäksi on tietysti muitakin tarpeita mihin rahaa tarvitsisi, mutta jota kaikilla ei vaan ole. Useinmiten näistä ongelmista selvitään sukulaisten ja ystävien avulla, yhteen hiileen puhaltaen kuten kulttuurissa on tapana.

 Tässä nyt keskityin positiivisiin puoliin, mutta totta puhuen ei niitä negatiivisia mulla oo niin paljon vastaan tullut. Ehkä rehellisyys ihmissuhteissa on asia johon on Suomessa tottunut, mutta mitä ei aina voi samalla lailla ottaa itsestäänselvyytenä täällä (puhun vaan mun omista kokemuksista). Lisäksi pihistelyjen ja muiden rikoksien yleisyyden vois laittaa negatiiviseen puoleen, mutta se on melkeimpä kaikkien köyhempien maiden ongelma. Tästä mulle ei oo onneks ollut minkäänlaista kokemusta (koputan puuta).

Näiden ihmisten seurassa saan viettää vielä tulevan reilun kuukauden. Töitä mulla on jäljellä enää pari kokonaista viikkoa, kunnes mun paraskaveri tulee mun luo pariksi viikoksi (JEII). Luvassa on ainakin safari, bodatour Kampalassa, retki Jinjaan ja poolilla oleilua :-) Toinen päivä helmikuuta lennän Nairobiin moikkaamaan suomalaista vapaaehtosta Outia, jonka kanssa vietän reilun viikon, ennen Suomeen paluuta. Aika hurjaa aatella miten viis kuukautta on jo kulunut niiiiin nopeesti ja oon jo kohta takaisin kylmässä Suomessa käääk. No mut onhan tässä viel 1/6 jäljellä, joten koitan olla liikaa ressaamatta siitä vielä.

                                             Toivotan kaikille ihanaa alkavaa uuttavuotta 2017!