Sairaan kuumaa ja sairastelua

Kuumuutta, matkasunnitelmia, hyvästejä, ruokamyrkytystä ja pölystä tullutta nuhaa. Tällästa on mun viimeviikkoihin kuulunut. 


Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta eikä sadekaudesta oo ollu moneen viikkoon tietoakaan (lukuunottamatta iiihan pieniä satunnaisia sadepyrähdyksiä, jotka mä oon kuitenkin onnistunut missaamaan). Tää maapallo on tosiaan vähän sekaisin, kun kuulin että Suomessa taas on satanut lunta vaikkei oo edes marraskuu! Eiks ensilumi yleensä tuu marraskuun puolivaihteen tuntumassa tai jälkeenkin!?


Jokatapauksessa marraskuussa kun on lowseason sadekauden takia, me ollaan mun saksakamun Svenjan kanssa suunniteltu reissua etelä Ugandaan gorilla trackingin merkeissä. Mun viisumiin kuuluvaa working permittiä ei oo kuitenkaan vielä jostain syystä käsitelty immigrationissa, joten ei olla päästy maksamaan gorilla permitiä! Nyt jänskätään ehtiiks se tulla ajoissa, sillä working permitin kanssa gorilla permit olis halvempi. 

Pari viikonloppua sitten minä ja kolme saksalaista vapaaehtosta otettiin Kampalasta hostelli yheks yöks ja mentiin lauantai-iltana viereiseen klubiin, jossa oli silent disco! Ideana on, että kaikilla on kuulokkeet päässä ja musiikin saa valita kolmesta eri DJ:stä nappia painamalla. Tosi kätevää mun mielestä! Jos halus jutella kavereille ni ei tarvinnu huutaa musiikin yli, kun pystyi vaan ottamaan kuulokkeet pois päästä.

Välillä töihin tulee uusia vapaaehtoisia pelkästään pariksi päiväksi. Oon työskennellyt nyt birds and reptiles osastolla ja tässä me pidellään 30 kiloista pythonia sen lääkitsemisen jälkeen.

Eilen oli vähän surullinen päivä, kun jouduin jättämään hyvästit mun hyvälle kaverille ja aussie auntille Tinalle, joka oli mun kanssa töissä täällä UWECissa reilut kaks kuukautta. Vietettiin kuitenkin maanantaina kiva ilta yhdessä ja juhlistettiin molempien synttäreitä etukäteen, koska meillä on samantapasten nimien lisäks yhteinen synttäripäivä! Käytiin syömässä intialaisessa ravintolassa ja mentiin leffaan kattomaan Queen of Katwe. Näin leffan jo tokaa kertaa, mutta ei haitannut kyllä yhtään, niin hyvä se on! Tämä Disney leffa on kuvattu Ugandan pääkaupungissa Kampalassa sijaitsevassa slummissa nimeltä Katwe. Juoni perustuu tositarinoihin ja vaikka tarina onkin osakseen surullinen tuli enimmäkseen naurettua! En tiiä milloin se tulee Suomeen teattereihin mutta suosittelen kyllä kaikille. Leffasta saa myös hyvän kuvan siitä, millasessa maassa mä nyt elelen.

Kävin yks viikonloppu tapaamassa mun host-siskon äitiä hänen kanssa. Matka kulki ensin Kampalaan ja sieltä vielä uudella taksilla noin tunti toiseen suuntaan, kunnes hypättiin bodaan missä kuva on napattu. Kylässä Shaminin äiti otti meidät vastaan lämpimästi hyvää ruokaa ja vastapuristettua mehua tarjoten. 

Viimeviikon torstaina heräilin jo yöllä mahan vääntelyihin ja tajusin heti, että kaikki ei oo kunnossa. Sain kuitenkin nukuttua vielä vähän ja aamulla heräsin vatsatautiin tosi heikkona. Mun hostsisko ja -isä vei mut sairaalaan, jossa jouduin tiputukseen. Malaria testit näytti onneks negatiivista ja lääkäri totes että kyse on ruokamyrkytyksestä. Sairaala oli tosi hyvä, ammatimaista palvelua eikä mun tarvinnut edes odotella sisäänpääsyä viittä minuuttia kauempaa, joten kokemus olis voinut olla paljon pahempikin. Myöhemmin kotiin päästyäni nousi kuume, mutta kokonaisen torstain ja perjantain nukutuani ja levättyäni rupes helpottamaan. En oo ihan varma mistä ruokamyrkytys tuli, mutta oishan se ollu ihme jos en olis täällä ollessani sitä saanut! Nyt pitää vaan toivoa että se jäi ekaksi ja vikaksi kerraksi :-D Viikonlopun jälkeen muhun iski taas nuha. Tuntuu oudolta niistellä ja aivastella näin kuumassa paikassa, mutta kylmyyden sijaan nuha tulee täällä yleensä pölyn takia. Tähän on kuitenkin totuttu ja pidättäydyn mulle alunperin mun siskojen antamassa lempinimessä Nope (norsun poikanen). 

Suunnitelmissa on nyt kaikkea kivaa. Ugandassa on tapana pitää "Introduction" ennen häitä, joka on iso juhla ja pääpointti on ilmeisesti nimensä mukaan sulhasen ja morsiamen vanhempien kohtaaminen. En tiedä tapaaks vanhemmat oikeesti ensimmäistä kertaa, mutta tulevaisuudessa pääsen luultavasti osallistumaan ehkä pariinkin ja sen jälkeen tiedän kertoa teille lisää! Lisäks mun marraskuu näyttää vähän erilaiselta, nimittäin viiden minuutin kävelymatkan päässä mun kodista on koulu jonka opettaja on kysellyt josko haluisin opettaa siellä pari kertaa viikossa. Lapset on joululomalla joulu- sekä tammikuun (!!!) eli ens kuu oli ainoo vaihtoehto. Siellä vietän siis muutaman päivän ens kuusta, ja oon tosi innoissani näkemässä millasta on olla opettajana ugandalaisessa koulussa jeii!

Aurinkoiset terkut taas lähettelee Liina =)