torstai 22. syyskuuta 2016

UWEC

Perustin tän blogin jotta saisitte kuvan siitä, miltä mun arki näyttää tällä puolella palloa. Työ onkin suurin osa sitä, eli nyt on varmasti korkea aika kertoa jotain vähän siitäkin :-D

"Please treat them with respect"
Kun sain tiedon, että mut on valittu Maailmanvaihto järjestön kautta lähtemään vapaaehtoistöihin oli tietysti yks suurin prosessi miettiä minne ja mitä haluaisin lähteä tekemään. Valitsin Afrikan maista vaihtoehdoiksi Ugandan ja Ghanan ja sain tiedot näissä maissa olevista projekteista. Mun silmään pisti nopeasti paikka nimeltään Uganda Wildlife Education Center (UWEC). Pohdin tosi pitkään, että haluanko oikeasti tulla työskentelemään eläintarhaan, koska eettisesti ajateltuna en pidä yhtään ajatuksesta, että eläimet lukitaan pieniin tiloihin pois niiden luonnollisista elinolosuhteista vaan, että ihmiset pääsis pällistelemään niitä. Mikä sai mut kuitenkin lähtemään kyseiseen paikkaan on, että UWEC ei ole pelkästään "normaali" eläintarha. Eläimet tuodaan aina ensin täällä sijaitsevaan eläinlääkärikeskukseen. Ne tuodaan tänne, koska ne ovat joko loukkaantuneita tai orpoja, eivätkä pärjäis yksin luonnossa. Kaikki eläimet tänne eivät kuitenkaan jää, vaan osa palautetaan luontoon ja UWEC onkin määrittänyt neljäksi tehtäväkseen 1) Conservation Education 2) Rescue and Rehabilitation of Wildlife 3) Captive Breeding of threatened species ja 4) Recreational entertainment. 


Työpäivä alkaa joka päivä yhteisellä kokouksella NOIN (african time) kello 8.30. Sen jälkeen meen vaihtamaan työvaatteet päälle (kumisaappaat ja haalaripuvun) ja jatkan matkaa sinne, missä alueella työskentelen kyseisen päivän. Eläimet on jaettu neljään eri alueeseen, jossa kaikissa työskentelee eri animal keepers'it. On mammal section, Vet unit, Birds and reptiles ja primates.


Työ joka paikassa alkaa siivouksella. Mammal sectionissa päästetään sarvikuonot ja leijonat aamulla pois niiden häkeistä, joissa ne viettävät yönsä. Pienempiin tiloihin ne siirretään yöksi turvallisuuden vuoksi (esim sarvikuonojen sarvet on valitettavasti salametsästäjille haluttua tavaraa...). Lisäksi niiden terveydentilaa on helpompi tarkkailla kun ne näkee lähempää. Aitauksiin päästämisen ja siivoamisen jälkeen lähdetään hakemaan ruokaa ympäri UWECin aluetta, kuten ruohoa ja lehtien oksia, joita kasvatetaan täällä. Liikkuminen tapahtuu traktorilla, jolla ajetaan sisään jokaiseen aitaukseen ja ruokitaan eläimet. Tää on ylivoimasesti päivän paras osuus !

Primates osastolla (simpanssit ja paviaanit) aloitetaan työ päästämällä simpanssit niiden saarelle, pois talosta missä ne nukkuu. Tän jälkeen siivotaan tila ja sitten ruokitaan eläimet hedelmillä ja vihanneksilla, joskus tehdään niille myös puuroa. Simpanssit syövät neljä kertaa päivässä. Loppupäivä lunchin jälkeen menee tälläkin osastolla vaan eläimiä tarkkailemalla. Onko niiden käytös lajinomaista ja miten ruoka maistuu? Näyttääkö kukaan masentuneelta tai muuten sairaalta? Näiden tarkkaileminen on oikeesti tosi hauskaa. Kerran yks nuori simpanssi laitto puolikkaan pallon päähänsä ja alko heilua ja pyöriä sokkona ja yritti kävellä ympäriinsä saarella. Ne keksii kaikkea hauskaa ja tulee kyllä ihan mieleen nuorista simpansseista ihmislapset :-D
simpanssiserkut saarella. meillä on 98.7 % sama DNA !
Sunny on simpansseista nuorin eikä voi viellä olla aikuisten kanssa simpanssisaarella. Väliaikaisesti se siis viettää päivänsä omassa aitauksessaan pihalla...  

Kerran pääsin Sunnyn kanssa samaan aikaan simpanssisaarelle, sillä sitä yritetään totutella paikkaan mihin se lopulta pääsee vanhempian simpanssien kanssa. Oli niin hellyyttävää kun se yritti koko ajan viedä mua eri paikkoihin kädestä pitämällä. Mun olis kuulunut haravoida ja auttaa muita siivoamaan ympäristöä, mutta Sunny oli kokoajan mun tiellä eikä meinannut päästää yksin mihinkään! Tää tyttö on kyllä huonompienkin päivien pelastaja.

Tina (austraalialainen vapaaehtoinen) ja minä hoivaamassa pikku apinavauva Alia
Birds and reptiles osastolla työskentelin pari viikkoa sitten vain pari päivää. Työtä on paljon vähemmän kun muilla osastoilla, mutta pääpaino on myös aamu siivouksessa ja eläinten ruoan valmistamisessa ja sitten ruokkimisessa. Mulle kävi hyvä tuuri, kun just sinä päivänä kun työskentelin tällä osastolla oli ohjelmana krokotiilien aitauksen siivous. Kuulin että toinen niistä oli ennen UWECiin tuloa syönyt seitsemän ihmistä, joten vähän jännitti haravoida lehtiä kymmenen metrin läheisyydessä. Tässä sitä ollaan kuitenkin elävänä kirjottamassa, eli ei ollut kaveri onneks nälkänen ainakaan sinä päivänä.
UWECin alue on tosi kaunista ja rehevää luonnoltaan. Ravintola on ihan Victoria järven rannalla.
Vähän samaa näköä muumien piisamirotan kanssa eikö?
Heinien päällä traktorissa makoillessa on hyvä olla
water bucks
kolme kuukautta vanha leijonanpentu June! tän kanssa ollessa pitää nyt jo olla varovainen ettei lähe pala jalasta mukana... 
Vet unitissa työskenteleminen on vaihtelevampaa, sillä välillä näkee kun uusia eläimiä tuodaan hoidettavaksi, ja esimerkiks yks päivä olin muistiinpanojen ylöspistäjä pythonin ruumiinavauksessa... Kaikkea täällä on kyllä saanut tehdä karanneen kauriin metsästyksestä rikkaruohojen keräämiseen.




 

UWECissa näkee eläimiä myös vapaana. Mm yllä olevia kavereita näkee hengailemassa vapaina aasien ja useiden eri apinalajien kanssa !


Ihan niinkuin vapaassa luonnossakin olisi, aitauksissa on usein monia eri eläinlajeja yhdessä. 

Kuvissa ilmenneiden kavereiden lisäks täällä asustelee ainakin seeproja, erilaisia antilooppeja (waterbuck'eja ja african cob'eja), paviaaneja, hyeenoja, villisikoja, puhveleita, leopardi, gepardeja, pienempiä villikissoja, erilaisia lintuja, käärmeitä ja krokotiileja. Kuulemma yhteensä yli viisikummentä eläinlajia. Viime vuonna tänne oltiin muuten tuotu haukka, joka oli Suomesta asti lentänyt ja törmännyt lentokoneeseen. Valitettavasti se ei kuitenkaan selvinnyt vaikka se yritettiinkin pelastaa :-(


Olin onneks ihan turhaan huolissani siitä, että minkäköhänlaiseen eläintarhaan sitä on tultu ja kohdellaanko eläimiä oikeesti hyvin. Täällä eläimet on aina etusijalla ja on ollut ilo huomata miten motivoituneita kaikki työntekijät täällä on. Tietysti puitteet on joissain paikoissa vaatimattomamia ja rahasta ja tilasta on puute, mutta niinkun Afrikasta sanotaan niin "mikään ei oo ikinä valmista,                                               mutta kaikki pistetään hoitumaan jollakin tapaa".  


Täällä mä siis vietän viikkoni näiden ihmisten ja eläinten parissa haalaripuvussa hikoillen :-D Viikot menee ohi hurjan nopsaa ja viikonloppusin tapaan kavereita. Mun onnekseni työpaikalla parissa rakennuksessa on wifi, joten sillointällöin hiljaisina iltapäivinä voin kirjotella blogia. Viimesestä postauksesta onkin jo hetki mut nyt yritän skarpata!

Terkkuja ihanasta Ugandasta!
-Liina :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti